Mistä kaikki sai alkunsa?
Keskiviikon piknikillä meiltä kyseltiin, että mistä idea Teho-osastoon oikein lähti. Sen innoittamana ajattelimme kertoa tarinan myös teille uutiskirjeen lukijoille!
Niin kuin kaikki hyvät idea, Teho-osastokin lähti liikkeelle vitsistä. Ei vaides. Nimi tosin lähti liikkeelle oikeastikin vitsistä, mutta itse ajatus yhteisöllisestä työtilasta ja yhdessä tekemisestä kyti kaikkien meidän kolmen päässä jo pidempään, vähän eri muodossa vain.
Me kolme, Kaisu, Hanna ja Elina, tutustuimme viime syksynä tamperelaisten kääntäjien kuntonyrkkeilyryhmässä, ja koska liikunta tietysti antaa potkua aivotoiminnalle, pian alkoi tapahtua.
Ideat Teho-osaston taustalla
Kaisu oli uutena tamperelaisena kaipaillut jo pidempään jotain inspiroivaa työskentely-ympäristöä, keittiön pöydän äärellä ei ikuisuuksia jaksa tehdä töitä eikä työpisteen kyhääminen olohuoneen nurkkaan tuonut rauhaa sekään. Kulkurivuosien aikana Kaisu oli tottunut tekemään töitä milloin missäkin, kahviloissa, rannalla, pellon laidalla tai bussipysäkillä, mutta elon vakiinnuttua näille nurkille tarvittiin jotain uutta ja jännittävää. Mutta herran tähden ei mitään parin neliön toimistokopperoa loputtoman käytävän perällä. Ja kun sellaista ei valmiina löytynyt, piti ryhtyä tuumasta toimeen!
Hanna taas oli tahollaan visioinut yhteistyökuvioita. Piti ratkaista kaksi yksinyrittäjien pullonkaulaa: aikataulut ja käännösten laatu. Asiakkaat haluaisivat, että luottokääntäjä tekisi heidän työnsä aina, kun he haluavat, mutta yksi ihminen ei sellaista voi luvata. Niinpä Hanna keksi, että kääntäjä pitää “monistaa”, ei Google Translatella, ei spämmäämällä sama työkysely tuhannelle ihmiselle, vaan yhteistyöllä. Kun kaksi kääntäjää tekee asiakkaan työt tiiviinä työparina ja molemmat tuntevat projektin yhtä hyvin, tiimi voisi törkeästi luvata, että aina onnistuu samalla laadulla. Sitä paitsi yhdessä on kivempi pohtia käännösongelmia kuin selata tuntemattoman henkilön punakynämerkintöjä. Lomatkin voisi lomittaa. Teho-osastolla tällainenkin yhteistyö on helpompi pistää alulle, kun se potentiaalinen tiimikaveri istuu samassa huoneessa, tai ainakin seinän takana.
Elina kuuli ideasta Kaisulta puurokupin äärellä ja totesi, että tämähän vastaa aika hyvin sitä, mitä oli itsekin pohdiskellut. Kotona olisi kyllä tilaa tehdä töitä, mutta työt ovat aina läsnä, ja olisi kiva saada edustavat tilat, joissa voisi tavata myös asiakkaita. Olisi kuitenkin kallista ja tylsää vuokrata oma toimistotila, joten miksei samalla tarjoaisi tilaa muille? Saisi mukavan porukan kasaan ja voisi toteuttaa yhteisiä projektejakin. Samalla koti metsän keskellä pysyisi rauhallisena turvasatamana, jonne palata työpäivän jälkeen. Kun sitten Mama Bearin puuron siivittämänä ideat alkoivat sinkoilla, tuli tunne, että tämähän täytyy oikeasti toteuttaa.
Joten sitten löimme viisaat päämme yhteen! Aloimme kysellä sopivia tiloja tutulta kiinteistönvälittäjältä, ihan vain hissukseen, mutta Sairaalankadun avarat huoneethan kolahtivat ihan ensimmäisellä näyttökierroksella! Sitten vain yritystä pystyyn ja unelmista totta. Ja lopunhan jo tunnetkin.
Tule jatkamaan Teho-osaston tarinaa kanssamme!
Vielä hiukan pitää malttaa, että voimme avata ovet. Piknikillä pääsimme vilkaisemaan tiloja porukalla, siellä remontti etenee huimaa vauhtia. Maanantaina palaveerasimme sisustusarkkitehti-Annan kanssa ja innostuimme kovasti upeista sisustussuunnitelmista, jopa siinä mittakaavassa, että lähdimme samantien Ikeaan. Kaisu tosin meinasi hyytyä kahdesti reissun aikana, onneksi siellä on se ravintolapuoli.
Piknik oli menestys! 
Piknik ylitti kaikki odotuksemme, ihanaa, että teitä oli niin paljon kanssamme nauttimassa kesäpäivästä! Se Elinan suussasulava raparperipiirakka oli muuten tällä reseptillä tehty. Laittakaahan kalenteriin seuraavaksi iso ympyrä perjantain 25.8. kohdalle. Silloin vuorossa ovat legendaariset avajaiset!
Välähdyksiä arjesta
Tulehan seuraamaan meitä Instagramiin! Postaamme sinne sekalaista settiä valmisteluista.
Mysteeriämpäri
Arvuuttelimme Facebookissa, mitä meidän mysteeriämpärimme mahtaa sisältää. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä arvannut oikein, joten jatkamme vastausaikaa!
Tiesitkö muuten, että sana ‘ämpäri’ tulee kreikan kielen sanasta amfora? Niinpä, emme mekään.